1 {39:4} Tiedätkö sinä vuorikauristen poikimisajat, valvotko peurojen synnytyskipuja? 2 {39:5} Lasketko, milloin niiden kuukaudet täyttyvät, ja tiedätkö ajan, milloin ne poikivat? 3 {39:6} Ne painautuvat maahan, saavat ilmoille sikiönsä ja vapautuvat synnytystuskistaan. 4 {39:7} Niiden vasikat vahvistuvat, kasvavat kedolla; ne lähtevät tiehensä eivätkä enää palaja. 5 {39:8} Kuka on laskenut villiaasin vapaaksi, kuka irroittanut metsäaasin siteet, 6 {39:9} sen, jolle minä annoin aavikon asunnoksi ja suola-aron asuinsijaksi? 7 {39:10} Se nauraa kaupungin kohinalle, ajajan huutoa se ei kuule; 8 {39:11} se tähystelee vuorilta laiduntansa ja etsii kaikkea vihantaa. 9 {39:12} Taipuuko villihärkä sinua palvelemaan, ja yöpyykö se sinun seimesi ääreen? 10 {39:13} Voitko ohjaksilla pakottaa villihärän vaolle, tahi äestääkö se laaksonpohjia sinua seuraten? 11 {39:14} Voitko siihen luottaa, siksi että sen voima on suuri, voitko jättää sen haltuun työsi hedelmät? 12 {39:15} Voitko uskoa, että se palajaa ja kokoaa viljasi sinun puimatantereellesi? 13 {39:16} Kamelikurjen siipi lepattaa iloisesti, mutta asuuko sen sulissa ja höyhenissä haikaran hellyys? 14 {39:17} Se jättää munansa maahan, hiekalle helteen haudottaviksi. 15 {39:18} Ei se ajattele, että jalka voi ne särkeä ja metsän eläimet polkea ne rikki. 16 {39:19} Se on tyly poikasilleen, niinkuin ne eivät olisikaan sen omia; hukkaan menee sen vaiva, mutta ei se sitä pelkää. 17 {39:20} Sillä Jumala on jättänyt sen viisautta vaille ja tehnyt sen ymmärryksestä osattomaksi. 18 {39:21} Kun se kiitää ilmaa piesten, nauraa se hevoselle ja ratsumiehelle. 19 {39:22} Sinäkö annat hevoselle voiman, puetat sen kaulan liehuvalla harjalla? 20 {39:23} Sinäkö panet sen hyppimään kuin heinäsirkan? Sen uljas korskunta on peljättävä. 21 {39:24} Se kuopii lakeutta ja iloitsee, lähtee voimalla asevarustuksia vastaan. 22 {39:25} Se nauraa pelolle, ei säiky eikä väisty miekan edestä. 23 {39:26} Sen yllä kalisee viini, välkähtää keihäs ja peitsi. 24 {39:27} Käy jyrinä ja jytinä, kun se laukaten taivalta ahmii; ei mikään sitä pidätä sotatorven pauhatessa. 25 {39:28} Milloin ikinä sotatorvi soi, hirnuu se: iihaha! Jo kaukaa se vainuaa taistelun, päälliköiden jylisevän äänen ja sotahuudon. 26 {39:29} Sinunko ymmärryksesi voimasta jalohaukka kohoaa korkealle, levittää siipensä kohti etelää? 27 {39:30} Tahi sinunko käskystäsi kotka lentää ylhäälle ja tekee pesänsä korkeuteen? 28 {39:31} Kalliolla se asuu ja yöpyy, kallion kärjellä, vuorilinnassaan. 29 {39:32} Sieltä se tähystelee saalista; kauas katsovat sen silmät. 30 {39:33} Sen poikaset särpivät verta, ja missä on kaatuneita, siellä on sekin."
<<< edellinen luku --- seuraava luku>>>