1 {40:20} Voitko onkia koukulla Leviatanin ja siimaan kietoa sen kielen? 2 {40:21} Voitko kiinnittää kaislaköyden sen kuonoon ja väkäraudalla lävistää siltä posken? 3 {40:22} Rukoileeko se sinua paljon, tahi puhutteleeko se sinua lempeästi? 4 {40:23} Tekeekö se liiton sinun kanssasi, että saisit sen olemaan orjanasi ainaisesti? 5 {40:24} Voitko leikkiä sillä niinkuin lintusella tahi sitoa sen tyttöjesi pidellä? 6 {40:25} Hierovatko pyyntikunnat siitä kauppaa, jakavatko sen kauppamiesten kesken? 7 {40:26} Voitko iskeä sen nahan täyteen ahinkaita ja sen pään kala-ahraimia? 8 {40:27} Laskehan vain kätesi sen päälle, niin muistat sen ottelun; et sitä toiste yritä! 9 {40:28} Katso, siinä toivo pettää; jo sen näkemisestä sortuu maahan." 10 {41:1} "Ei ole niin rohkeata, joka sitä ärsyttäisi. Kuka sitten kestäisi minun edessäni? 11 {41:2} Kuka on minulle ensin antanut jotakin, joka minun olisi korvattava? Mitä kaiken taivaan alla on, se on minun. 12 {41:3} En saata olla puhumatta sen jäsenistä, en sen voimasta ja sorjasta rakenteesta. 13 {41:4} Kuka voi riisua siltä päällysvaatteen, kuka tunkeutua sen kaksinkertaisten purimien väliin? 14 {41:5} Kuka on avannut sen kasvojen kaksoisoven? Sen hammasten ympärillä on kauhu. 15 {41:6} Sen ylpeytenä ovat uurteiset selkäkilvet, kiinnitetyt lujalla sinetillä. 16 {41:7} Ne käyvät tarkoin toinen toiseensa, niin ettei ilma välitse pääse. 17 {41:8} Ne ovat toisiinsa liitetyt, pysyvät kiinni erkanematta. 18 {41:9} Sen aivastus on kuin valon välähdys, sen silmät ovat kuin aamuruskon silmäripset. 19 {41:10} Sen kidasta lähtee tulisoihtuja, sinkoilee säkeniä. 20 {41:11} Sen sieramista käy savu niinkuin kihisevästä kattilasta ja kaislatulesta. 21 {41:12} Sen puhallus polttaa kuin tuliset hiilet, ja sen suusta lähtee liekki. 22 {41:13} Sen kaulassa asuu voima, ja sen edellä hyppii kauhistus. 23 {41:14} Sen pahkuraiset lihat ovat kiinteät, ovat kuin valetut, järkkymättömät. 24 {41:15} Sen sydän on valettu kovaksi kuin kivi, kovaksi valettu kuin alempi jauhinkivi. 25 {41:16} Kun se nousee, peljästyvät sankarit, kauhusta he tyrmistyvät. 26 {41:17} Jos sen kimppuun käydään miekoin, ei miekka kestä, ei keihäs, ei heittoase eikä panssari. 27 {41:18} Sille on rauta kuin oljenkorsi, vaski kuin lahopuu. 28 {41:19} Ei aja sitä pakoon nuoli, jousen poika, akanoiksi muuttuvat sille linkokivet. 29 {41:20} Kuin oljenkorsi on sille nuija, keihästen ryskeelle se nauraa. 30 {41:21} Sen vatsapuolessa on terävät piikit, se kyntää mutaa leveälti kuin puimaäes. 31 {41:22} Se panee syvyyden kiehumaan kuin padan, tekee meren voidekattilan kaltaiseksi. 32 {41:23} Sen jäljessä polku loistaa, syvyydellä on kuin hopeahapset. 33 {41:24} Ei ole maan päällä sen vertaista; se on luotu pelottomaksi. 34 {41:25} Se katsoo ylen kaikkea, mikä korkeata on; se on kaikkien ylväitten eläinten kuningas."
<<< edellinen luku --- seuraava luku>>>