1 Daavidin virsi, jonka hän veisasi Herralle benjaminilaisen Kuusin sanojen johdosta. {7:2} Herra, minun Jumalani, sinuun minä turvaan; pelasta minut kaikista vainoojistani ja vapahda minut, 2 {7:3} etteivät he raatelisi minua niinkuin leijona ja tempaisi pois-eikä pelastajaa olisi. 3 {7:4} Herra, minun Jumalani, jos minä näin olen tehnyt, jos vääryys minun käsiäni tahraa, 4 {7:5} jos olen tehnyt pahaa niille, jotka elivät rauhassa minun kanssani, tai jos olen ryöstänyt niiltä, jotka syyttä minua ahdistivat, 5 {7:6} niin vainotkoon vihollinen minun henkeäni, saakoon minut kiinni ja polkekoon maahan minun elämäni ja painakoon minun kunniani tomuun. Sela. 6 {7:7} Nouse, Herra, vihassasi. Kohoa minun vastustajaini raivoa vastaan ja heräjä avukseni sinä, joka sääsit tuomion. 7 {7:8} Ympäröikööt sinua kansojen joukot, ja palaja heidän ylitsensä korkeuteen. 8 {7:9} Herra tuomitsee kansat; auta minut oikeuteeni, Herra, minun vanhurskauteni ja viattomuuteni mukaan. 9 {7:10} Loppukoon jumalattomain pahuus, ja vahvista vanhurskaita. Sillä sinä, joka tutkit sydämet ja munaskuut, olet vanhurskas Jumala. 10 {7:11} Minun kilpenäni on Jumala; hän on oikeamielisten pelastaja. 11 {7:12} Jumala on vanhurskas tuomari ja Jumala, joka vihastuu joka päivä. 12 {7:13} Jos kääntymystä ei tule, niin hän teroittaa miekkansa, jännittää jousensa ja tähtää sillä; 13 {7:14} hän valmistaa surma-aseet ja tekee nuolensa palaviksi. 14 {7:15} Katso, tuo hautoo turmiota, kantaa tuhoa kohdussaan, mutta hän synnyttää pettymyksen. 15 {7:16} Hän kaivoi haudan ja koversi sen, mutta itse hän kaatuu tekemäänsä kuoppaan. 16 {7:17} Hänen turmionhankkeensa kääntyy hänen omaan päähänsä, ja hänen vääryytensä lankeaa hänen päälaelleen. 17 {7:18} Minä kiitän Herraa hänen vanhurskaudestansa ja veisaan Herran, Korkeimman, nimen kiitosta.
<<< edellinen luku --- seuraava luku>>>